Keskuskauppakamari kiittää lausuntopyynnöstä ja esittää lausuntonaan seuraavaa.
Keskuskauppakamari katsoo, että vähäisen toiminnan raja tulisi nostaa nykyisestä
15 000 eurosta 30 000 euroon.
Alarajahuojennuksen poistuminen merkitsee verotuksen kiristymistä sellaisille
yrityksille, joiden liikevaihto on 15 000-30 000 euroa sekä sellaisille vapaaehtoisesti
arvonlisäverovelvolliseksi hakeutuneille yrityksille, joiden liikevaihto on alle 15 000
euroa. Hallituksen esitysluonnoksessa on arvioitu, että alarajahuojennuksen
poistaminen merkitsisi 80 miljoonan euron verotuottojen lisäystä vuoden 2025 tasossa,
jos verovelvollisuuden alaraja säilytettäisiin nykyisellään. Keskuskauppakamari pitää
tarkoituksenmukaisena, että alarajahuojennuksen poistamisesta aiheutuva
arvonlisäverotuksen kiristyminen kompensoidaan osittain nostamalla vähäisen
toiminnan raja 30 000 euroon. Hallituksen esitysluonnoksen perusteluissa tällaisesta
nostosta on arvioitu aiheutuvan enimmillään 45 miljoonan euron vuosittainen
verotuottojen lasku.
Alarajahuojennuksen tavoitteena on ollut edistää pienyritysten kasvumahdollisuuksia
madaltamalla verovelvollisuuden alarajan muodostamaa kynnystä laajentaa
liiketoimintaa. Keskuskauppakamari katsoo, että nykyisen verrattain matalan 15 000
euron alarajan säilyttäminen ennallaan lisää riskiä siitä, että se toimisi erityisesti
pääasiassa kuluttajille tavaroita tai palveluita myyvien pienyritysten kasvun esteenä.
Käytännössä kyse voisi olla esimerkiksi osa-aikaisen yritystoiminnan laajentamisesta
kokopäivätoimiseksi yrittäjyydeksi.
Alarajahuojennuksen korottaminen pienentäisi myös pienempien yritysten hallinnollista
taakkaa. Hallituksen esitysluonnoksessa esitetyn arvion mukaan noin 18 000 yritystä
siirtyisi verottomuuden piiriin, jos alaraja korotettaisiin 30 000 euroon.
Keskuskauppakamari pitää tarkoituksenmukaisena, että jatkossa verovelvollisuus alkaa
vasta liikevaihtorajan ylittämisestä, eikä enää takautuvasti tilikauden alusta. Tämä
auttanee joitakin yrityksiä sopeutumaan alarajahuojennuksen poistoon ja täyden verovelvollisuuden alkamiseen rajan ylityttyä. Nykyisin osa yrityksistä on
todennäköisesti rekisteröitynyt vapaaehtoisesti alv-velvolliseksi siltä varalta, että
liikevaihto saattaa ylittää alarajan tilikauden aikana. Jatkossa tällaiseen varmuuden
vuoksi rekisteröitymiseen ei ole tarvetta.
Keskuskauppakamari pitää perusteltuna, että Suomessa sovelletaan jatkossakin yhtä
kaikkia toimialoja koskevaa verovelvollisuuden alarajaa ja ettei direktiivin
mahdollistamaa verovelvollisuuden alkamista lykkäävää menettelyä esitetä
käyttöönotettavaksi. Menettely olisi hallinnollisesti hankala ja työläs verovelvollisille ja Verohallinnolle.
Muita huomioita:
- Ehdotetun AVL 3a §:n liikevaihdon määritteleminen vain alv-direktiivin artikloihin viittaamalla ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista. Voisiko tässä kohtaa viitata ennemmin muiden jäsenvaltioiden Suomen AVL 3 §:ää vastaaviin säännöksiin?
- Ehdotetussa AVL 149 b § 1 mom käytetään käsitettä ”myyntien kokonaisarvo”. Kun 3 ja 3a §:ssä puhutaan liikevaihdosta ja myyntien verottomasta arvosta, käsite ”myyntien kokonaisarvo” voi aiheuttaa epäselvyyttä. ”Myyntien yhteismäärä” saattaisi olla selkeämpi nimitys.
- Esitysluonnoksen ei sisälly esimerkkitilanteita uusien säännösten soveltamisesta. Viimeistään Verohallinnon ohjeessa olisi tarpeellista havainnollistaa uuden sääntelyn vaikutuksia käytännön tilanteissa.
- Budjettivaikutuksissa tulisi ottaa huomioon se, että alarajahuojennuksen perusteella saatava arvonlisäveron huojennus on tuloverotuksessa veronalaista tuloa. Esimerkiksi osakeyhtiöllä huojennusta verotetaan 20 %:n yhteisöverokannan mukaan. Toiminimiyrittäjille yritystulo mukaan lukien alarajahuojennuksesta saatava etu jaetaan yrittäjän ansio- ja pääomatulona verotettavaksi tuloksi. Alarajahuojennuksen poistuminen laskee siten tuloverotuksesta saatavia verotuottoja.
