Keskuskauppakamarin yritysjohdon EU-ohjelma saatiin päätökseen viime viikolla. Tuskin kukaan osallistujista rakastui unioniin tai sen rakenteisiin, mutta toivottavasti monelle selkeytyi se miten paljon Euroopan unioni, sen eri instituutiot ja päätöksenteko raamittavat elämää Suomessa ja ovat tärkeä osa sitä ympäristöä, jossa suomalaiset yrityksetkin toimivat. Sen sijaan ymmärrystä lisättiin siitä, miten puisevalta kuulostava EU-koneisto toimii, kenellä on valtaa ja mihin asioihin.
Ohjelmassa myös käytiin läpi, miten EU-lainsäädäntö syntyy ja kuinka siihen voi vaikuttaa. Kuulimme näkemyksellisiä puheenvuoroja kaikkien kolmen, komission, parlamentin ja neuvoston virkamiehiltä ja Brysselissä toimivilta lobbareilta siitä mitkä ovat parhaat tavat saada tietoa ja vaikuttaa päätöksentekoon. Toivottavasti nämä opit, näkemykset ja kokemukset auttavat myös näkemään kuinka EU:n tarjoamia mahdollisuuksia voi hyödyntää myös liiketoiminnassa ja miten päätöksiä seuraamalla ja niihin vaikuttamalla voi välttää karikkoja yrityksen toiminnassa.
Mitä matkalta jäi käteen?
Ymmärrys lisääntyi siitä, kuka tekee, mitä ja milloin. Saimme kuulla loistavia puheenvuoroja kaikista kolmesta instituutiosta. Monet puhujat painottivat sitä, että reagoinnin sijaan tarvitaan ennakointia. Vielä parempaa jos itse pystyy asettamaan agendaa. Mutta missään nimessä yritysten ei kannata jäädä katsojan rooliin, kun omaa toimintaa koskevia reunaehtoja muutetaan. Toisaalta tuntuu, että EU-lainsäädäntöön liittyvät asiat tulevat yllätyksenä mutta samaan aikaan EU-päätöksenteko tuntuu hitaalta ja kankealta. On aika siirtyä pois unionin koneiston kritisoinnista ja ulosmitata ne hyödyt, joita voimme sisämarkkinoilla saavuttaa. Eräs ohjelman puhujista totesinkin sääntöjen olevan EU:ssa kaikille samat, mutta sääntöjen tulkitseminen vaihtelee eri jäsenmaissa. Olisiko meillä tästä jotakin opittavaa?
Ohjelman aikana osallistujat saivat tuhdin paketin siitä, miten seurata ja vaikuttaa lainsäädäntöehdotusten syntyyn. EU-lainsäädäntö ei vain tupsahda esiin kasvottomasta koneistosta. Jokaista lainsäädäntöehdotusta, jonka komissio antaa ulos, on edeltänyt julkinen kuuleminen ja vaikutusarvioinnit. Ehdotukset on listattu komission työohjelmiin ja joka vuosi annettaviin työsuunnitelmiin. Jos lainsäädäntöehdotukset Brysselistä tulevat yllätyksenä, joku osa koneistosta lienee rikki. Nämä yllätykset saattavat viedä kilpailuetua pois suomalaisilta yrityksiltä, ne voivat hankaloittaa toimintaa tai pahimmillaan syödä pohjan pois yritystoiminnalta.
Tarvitaan ymmärrystä keneen pitäisi vaikuttaa. Komissiolla, Euroopan parlamentilla ja neuvostolla on kaikilla omat tehtävänsä. Vaikka niiden roolien erot eivät korostu kotimaisessa keskustelussa, vaikuttamistyön kannalta niiden tehtävien ymmärtäminen on todella tärkeää. Eikä se riitä, että kerran kerrotaan yhdelle virkamiehelle mitä mieltä ollaan. Samaa viestiä on vietävä kaikilla tasoilla eteenpäin. Siitä, miten kannattaa viestiä, saimme kuulla aimo kattauksen. Faktapohjainen vaikuttaminen toistui monessa puheenvuorossa.
Parhaimmillaan komissioon syötetään ennakolta sellaisia ratkaisuja, jotka ovat hyviä Suomelle ja suomalaisille yrityksille. Komission virkamiehet mielellään kuuntelevat toimijoiden näkemyksiä ja vievät niitä eteenpäin, kunhan vain muistetaan tarjoilla ongelmien sijaan ratkaisuehdotuksia ja vaikuttaa faktapohjaisesti. Parhaassa tapauksessa nämä ratkaisut päätyvät osaksi tulevia lainsäädäntöehdotuksia.
Matkalta jäi käteen paljon. Miten voisimme tästä eteenpäin yhdessä olla paremmin mukana vaikuttamassa siihen, että oikeat vaikuttamisen väylät löydetään ajoissa ja että komission kaltainen legalistinen byrokratiatehdas taivutetaan siihen asentoon joka Suomelle ja suomalaisille yrityksille paras mahdollinen? Ensi vuoden työohjelmat on valmistelussa, nyt olisi oikea vaikuttaa siihen mitä haluamme komission tekevän ensi vuonna.