Hallitus päätti huhtikuussa julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2019-2022. Liikenteen osalta suunnitelmaan sisältyi kaksi tärkeää päätöstä, jotka eivät juuri julkisuudessa näkyneet.
Ensimmäiseksi yritysten logistiikkakustannuksia nostavan merenkulun väylämaksun puolitusta jatkettiin tämän vuoden jälkeen vielä kaksi vuotta, 2019 – 2020. Vaikka Suomen etuna olisi, että kilpailua vääristävästä maksusta pystyttäisiin luopumaan kokonaan, oli päätös ulkomaankauppaa käyville yrityksille ja tasapuolista kilpailuympäristöä ajaville kauppakamareille tärkeä.
Toinen päätös, joka julkisen talouden suunnitelmassa näkyy, on linjaus perusväylänpidon rahoitustason korottamisesta. Rahoitustason korottaminen mahdollistaa sujuvammat kuljetukset ja toimivamman työmatkaliikenteen. Päätöksen merkityksestä yrityksille kertoo se, että koko maan kattavassa Alueiden kilpailukyky -selvityksessä yritykset nostivat väylien kuntoon panostamisen kaikkein tärkeimmäksi liikennetoimenpiteeksi.
Teiden, ratojen ja siltojen korjaaminen, raakapuuterminaalien kunnostaminen ja vaikkapa Saimaan kanavan sulkuporttien uusiminen eivät ole vain kulueriä, vaan investointeja bruttokansantuotetta kerryttävien yritysten toimintaedellytyksiin ja näin koko Suomen kilpailukykyyn. Vuosien riittämättömän rahoituksen vaikutukset näkyvät tie-, rata- ja vesiväylien rapautumisena, korjausvelkana. Liikenteen korjausvelkaohjelmalla huonokuntoisten väylien osuuden kasvu on onnistuttu onneksi pysäyttämään, mutta mikäli rahoitustaso on poukkoilevaa, vaikutus jää lyhytaikaiseksi. Vaikka määräaikaisella liikenteen korjausvelkaohjelmalla on saatu erittäin paljon aikaan, huonokuntoisia väyläosuuksia on edelleen runsaasti teillä ja radoilla. Vähäliikenteisellä verkolla huonokuntoisia osuuksia on tuhansia kilometrejä, mikä ilmenee väylien tilaa kuvaavasta kaaviosta.
Parlamentaarisen liikennetyöryhmän helmikuussa tekemä linjaus perusväylänpidon vuosittaisen rahoitustason kasvattamisesta 300 miljoonalla eurolla ja liikenteen pitkäjänteisemmästä kehittämisestä tuo toivoa väylien tilaan. Suosituksessa on otettu oppia Ruotsista, jossa liikennejärjestelmän kehittämistä tehdään 12 vuoden periodeissa ja rahoitustaso on Suomea korkeampaa ja vakaampaa.
Lähivuodet ovat kuitenkin Suomen liikenteen tilassa kurjistumisen vuosia, mikäli korjausvelkaohjelman loputtua liikenteen rahoitukseen jäisi vähäisemmän rahoitustason välivuosia. Julkisen talouden suunnitelman mukaan 300 miljoonan euron lisäys tulisi vasta vuonna 2022, jolloin perusväylänpidon rahoitus nousi miljardista 1,3 miljardiin euroon. Tämä tarkoittaa sitä, että muutaman vuoden ajan rahoitustaso ei riittäisi leikkaamaan kertynyttä korjausvelkaa ja parantamaan liikenneverkon tilaa. Todennäköisesti korjausvelka kääntyykin jälleen kasvuun ilman tasokorotuksen aikaistamista. Liikenteen korjausvelan ei saa antaa kasvaa uudelleen nyt, kun rapautumisen vauhtia on saatu hieman hidastettua.
Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Maaseudun tulevaisuudessa 11.6.2018.