Suomen pitää puolittaa liikenteen päästöt vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on vaativa, mutta välttämätön. Tieliikenteen päästöt muodostavat suurimman osuuden liikenteen päästöistä. Tieliikenteen päästöjen hillinnässä saavutettiin yksi askel lokakuun alussa EU:ssa. Auton valmistamista ohjaa se, että ministerit linjasivat henkilö- ja pakettiautojen hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteeksi 15 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Vuoteen 2030 mennessä vastaava tavoite henkilöautoille on 35 prosenttia ja pakettiautoille 30 prosenttia. Todennäköisesti lähivuosina on odotettavissa myös raskaan liikenteen ajoneuvojen päästöjen rajoittamista.
Teknologiseen kehitykseen vaikuttaminen on tärkeää varsinkin, kun muutokset kulkutavoissa ovat hitaita. Valtakunnallisen henkilöliikennetutkimuksen mukaan suurin osa vastaajista, 61 prosenttia, liikkuu pääasiassa henkilöautolla. Lähivuosien haaste on saada henkilöautoja käyttävien osuus pienenenemään.
Yritykset vähentävät kuljetusten päästöjä muun muassa kalusto-, polttoaine- ja reittivalinnoilla sekä vaikuttamalla kuljettajan ajotapaan. Tällä on suuri merkitys. Päästövähennystavoitteita puntaroitaessa on kuitenkin varmasti selvää, että monia uusiakin keinoja tarvitaan. Yritysten kannalta etusijalla ovat keinot, jotka leikkaavat sekä kuljetuskustannuksia että päästöjä. Esimerkiksi suuremman kuljetuskaluston kuten HCT:n käyttö pienentää sekä päästöjä että yritysten kuljetuskustannuksia. Sama vaikutus on rataosuuksien sähköistämisellä. Tärkeää olisi, että vientisatamiin johtavat rataosuudet olisivat sähköistettyjä.
EU:n liikenteen valkoisen kirjan mukaan raide- ja merikuljetuksia pitäisi suosia ympäristösyistä pitkämatkaisessa tavaraliikenteessä. Raidekuljetusten osuus ei kuitenkaan nouse ilman panostuksia kapasiteettiin kuten lisäraiteisiin, ohituspaikkoihin ja tukkoisiin ratapihoihin. Uusia toimintamalleja tarvitaan myös, jotta raidekuljetukset palvelisivat paremmin erilaisia toimijoita ja kuljetusten yhdistelyä.
Meriliikenne on ympäristöystävällisin kuljetusmuoto erityisesti suurten tavaramäärien kuljetuksessa. Muutamissa rannikkokaupungeissa kaupungin päättäjät ovat kuitenkin pohtineet keinoja rajoittaa liikenteen kulkua kaupungin läpi satamiin. Merikuljetusten edistämisen ja koko Suomen kilpailukyvyn kannalta tämä on lyhytnäköistä, koska Suomi elää viennistä ja yhteyksien satamiin pitää olla toimivia. Kiertoreitit eivät myöskään tue päästöjen vähentämistä. Satamien merkitys pitäisi huomioida sekä valtakunnallisessa liikennejärjestelmäsuunnittelussa että kaupunkien liikennejärjestelmä- ja maankäyttösuunnitelmissa.
Liikenteen päästövähennystavoitteiden kannalta on tärkeää, että elinkeinoelämän eniten käyttämät kuljetusreitit ovat sujuvia eikä turhia pysähdyksiä ole. Tämä edellyttää väyliltä riittävää kuntoa ja kapasiteettia. Pitkämatkaisen liikenteen sujuvuutta tavoitellaan parhaillaan valmisteltavassa runkoverkkosuunnitelmassa. Elinkeinoelämän etu on, että tiestöä ja ratoja koskeva runkoverkko määriteltäisiin, kuljetusreittien ylläpito kohenisi ja logistinen takamatkamme kapenisi.
Alkuperäinen kirjoitus on julkaistu pääkirjoituksena Kuljetus & Logistiikka -lehdessä 5/2018.