Suomen pankin pääjohtaja Olli Rehn ehdotti syntymäpäivähaastattelussaan (HS 27.3.) Suomen Nato-jäsenyyteen nk. ”Norjan mallia”. Norja on ilmoittanut, että sen alueelle ei rauhan aikana sijoiteta ydinaseita tai muiden maiden pysyviä joukkoja. Tämä malli on ollut muutenkin poliittisessa keskustelussa esillä.
Rehn perusteli asiaa sillä, että tällainen ”puolustuksellinen malli” liittoutumiselle olisi mielekäs vaihtoehto myös Suomelle. Lisäksi Rehn totesi, että tällainen puolustuksellinen malli ei uhkaisi ketään, ja että tämä pitäisi rationaalisesti ajatellen ymmärtää myös Venäjän johdossa.
Olen pääjohtaja Rehnin kanssa samaa mieltä, että Norjan mallin voi ottaa pohjaksi myös Suomen Nato-jäsenyydelle. Haluan kuitenkin esittää ajatuksesta kolme tarkennusta:
Ensinnäkin, Nato on jäsentensä puolustuksellinen organisaatio. Eri ”mallien” korostaminen puolustukselliseksi pitää sisällään ajatuksen, että ”perusjäsenyys” ei olisi puolustuksellinen. Olisiko peräti ”hyökkäyksellinen”? Tällainen keskustelu pelaa helposti vahingossa Venäjän propagandan pussiin, jossa se oikeuttaa aggressiivisia toimiaan Naton ”piirityksen” itselleen luomalla uhkalla. Koska Venäjän väitteet mm. Naton uhkaan liittyen eivät ole lähtökohtaisesti rationaalisia, on myös epätodennäköistä, että jäsenyysmallilla on paljoakaan merkitystä Venäjän reagointiin tai reagoimattomuuteen.
Toiseksi, myös joukkojen pysyvä sijoittaminen voi olla se kaikkein puolustuksellisin ratkaisu. Esimerkiksi Baltian maat ovat halunneet pysyvästi mahdollisimman monen Nato-maan joukkoja sijoitetuksi maahansa rajojen lähettyville. Näin ne olisivat mahdollisen Venäjän hyökkäyksen tapahtuessa automaattisesti taisteluissa mukana. Silloin Venäjältä poistetaan mahdollisuus painostaa muita Nato-maita olla osallistumatta Baltian maiden puolustamiseen. Kyseessä on siis erittäinkin puolustuksellinen ratkaisu.
Kolmanneksi, kuten sanottua, pidän pääjohtaja Rehnin ajatusta Norjan mallista kuitenkin hyvänä esimerkkinä Suomelle. Meillä on niin vahvat puolustusvoimat, että sellaisessa hyökkäyksessä, joka tehtiin perinteisin asein Ukrainaan, pystyisimme hyvinkin pitämään pintamme ainakin jonkin aikaa hyökkääjää vastaan. Lisäksi voisimme ainakin yrittää diplomatiassa ”myydä” tätä kevyempänä mallina, jossa joukkojen sijoittelun osalta strateginen tasapaino ei muuttuisi miksikään.
Samalla kuitenkin Norjan malliin liittyvä vakava varoituksen sana: kyseessä pitää olla Suomen ja eduskuntamme yksipuolinen päätös. Tätä ei pidä kirjata Nato-maiden kanssa tehtävään jäsenyyssopimukseen. Se tulisi kirjata eduskunnan päätöksenä liittymissopimuksen hyväksymisen yhteydessä.
Jäsenyyssopimuksessa kirjattuna luovuttaisimme aivan turhaan valtavasti ulkopoliittista liikkumavaraamme sekä Venäjälle että muihin Nato-maihin. Venäjä voisi teoriassa painostaa meitä sijoittamalla joukkoja rajoillemme Ukrainan tyyliin, ilman että voisimme saada Nato-kumppaneitten joukoista apua ilman sodanjulistusta tai hyökkäystä. Se olisi jopa juridisesti muille maille mahdotonta, jos asia on kirjattu liittymissopimukseemme. Myös mahdollisen epäselvän hybridihyökkäyksen alaisena Venäjä voisi painostaa muita Nato-maita olemaan puuttumatta tilanteeseen.
Siksi sanon kyllä Norjan mallille, mutta omaehtoisella eduskunnan päätöksellä tehtynä. Silloin säilytämme maksimaalisen liikkumatilan ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassamme eri tulevaisuuden skenaarioissa. Kuten olemme nähneet, mitä vain voi tapahtua.
