Kuuluin ennen tätä vaalikautta numeerisen työllisyystavoitteen kannattajiin. Pidin hyvänä, että hallitus sitoo itsensä tiettyihin konkreettisiin tavoitteisiin. Pidän edelleen työllisyystavoitetta hyvänä työkaluna, mutta ennen niin kirkkaalle taivaalle on kerääntynyt tummia pilviä.
Nyt näyttää siltä, että hallitus on onnistunut politisoimaan virkamiesten tekemät laskelmat ja aiheuttanut hämmennystä siinä samalla. Politisointiin viittaan sillä, että hallitus ei käytä yhtäläisiä laskentaperusteita vaikutusten laskemiseen. Sen sijaan hallitus näyttäisi valitsevan itselleen mielekkäimmän laskelman työllisyystoimista ja raportoivan sen.
Hämmennystä hallitus puolestaan aiheuttaa sillä, että eri ministeriöt ilmoittavat erisuuruisia arvioita samoille työllisyystoimille. Toisaalla sektoriministeriö arvioi esimerkiksi työkykyohjelman laajentamisen ja palkkatuen uudistamisen työllisyysvaikutukseksi 6000 henkilötyövuotta, toisaalla VM ilmoittaa samalle uudistukselle vaikutukseksi kymmenkertaisesti pienemmän luvun.
Edellä kuvattu kaksien lukujen viestintä on sekavaa ja melkoisen turhaa. Yhdet luvut riittänevät, vaikka se merkitsisikin lisätyötä ja asiallista riitelyä ministeriöiden arvioiden yhteensovittamisessa.
On hyvä pitää mielessä, että virkamiehillä on yksi tehtävä ja päättäjillä toinen. Hallituksen voi olla järkevää seurata omaa intuitiotaan, vaikka virkamiesten laskema työllisyysvaikutus jäisikin vähäiseksi. Laskelmiin sisältyy aina epävarmuutta eikä kaikkia uudistuksia ole edes uskottavasti mahdollista arvioida. Se ei tarkoita, etteivätkö epävarmat tai vaikeasti arvioitavat uudistukset voisi olla kannatettavia. Hallituksella on täysi oikeus tai peräti velvollisuus tehdä arvojensa mukaista politiikkaa. Tietyissä tilanteissa se voi perustellusti tarkoittaa jopa negatiivista työllisyysvaikutusta.
Ei viedä politiikkaa pois politiikasta.
Idealistiminä pitää edelleen työllisyystavoitetta kannatettavana: läpinäkyvä ja suoraselkäinen hallitus tekee puolueettomien kriteerien mukaista politiikkaa tiellään kohti hyvää tavoitetta.
Käytännöllisempi minä on epäilevämpi; sitä saa, mitä mittaa. Median valokeilassa oleva hallitus tekee kaikkensa näyttääkseen yleisön silmissä hyvältä, politisoi virkamiesten työtä, rapauttaa ministeriöiden uskottavuutta eikä lopulta edes tavoittele alkuperäistä tavoitetta julkisen talouden tasapainottamiseksi, vaan ulkopuolisen paineen takia harppoo kohti julkilausuttua numeerista tavoitetta.
Onko julkilausuttu, numeerinen työllisyystavoite siis turha tai peräti haitallinen keksintö? En heitä vielä kirvestä kaivoon. Olisiko hallitus esimerkiksi poistanut eläkeputken ilman työllisyystavoitetta ja siitä seuraavaa yleisön painetta? Mahdotonta tietysti sanoa varmaksi, mutta uskon aidosti työllisyystavoitteella olleen oma työllisyystoimiin usuttava roolinsa.
Istuva hallitus on kritiikistä huolimatta tehnyt jo kohtalaisesti työllisyystoimia. Itse olen positiivisesti yllättynyt, vaikkei hallitus vielä maalissa olekaan. Tulevien hallitusten ei kuitenkaan pidä pelätä – työtä työllisyysasteen nostamiseksi kyllä riittää.
Vuonna 2019 Islannin työllisyysaste oli liki 85 %, Hollannin yli 78 %, Ruotsin 77 % ja Tanskan 75 %. Siinäpä kourallinen ihan hyviä verrokkimaita ja tavoitteita. Ei muuta kuin tulta päin. Mutta todennäköisesti vasta tulevilla hallituskausilla.