Kotimainen poliittinen keskustelu Euroopan unionista on aina lähtökohtaisesti ilahduttavaa. Mutta samalla toivoisi, että siinä ei syyllistyttyisi sellaiseen yksinkertaistamiseen, jossa iso kuva ja pääasiat unohtuvat. Ajankohtainen keskustelu Euroopan elpymisrahastosta, Suomen saannista siitä sekä mihin rahat käytämme, ovat itsessään toki erittäin tärkeitä aiheita.
Jotkut talousasiantuntijat ovat tyrmänneet elpymisrahaston hyödyt Suomelle. Näin se varmasti on, jos Euroopan unionia tarkastelee yksiulotteisesti kirjanpitoharjoituksena. Samanlaisesta avaimenreiästä maailmaa tarkastellen ei esimerkiksi Saksojen yhdistymisessä olisi ollut mitään järkeä Länsi-Saksan kannalta. Samaan tapaan useat Suomen maakunnat tai kaupungit voisivat taloudellisin perustein todeta, ettei Suomeen kuulumisessa ole niille järkeä.
Itse asiassa, aina kun EU:n budjetista puhutaan, tällaisten kirjanpitoharjoitusten näkökulmasta nettomaksajiksi kutsuttujen ei kannattaisi olla mukana ollenkaan. Euroopan unioni ei kuitenkaan ole laskuharjoitus, jossa nollasummapelin logiikalla tuijotetaan kuka saa ja kenelle annetaan. EU on suuri rauhanprojekti ja poliittinen yhteisö, jonka kautta me eurooppalaiset saamme nyt ja tulevaisuudessa äänemme parhaiten kuuluviin maailmassa.
Jos unionia haluaa tarkastella taloudellisesta näkökulmasta, se on luonut valtavat sisämarkkinat ja on maailman suurinta sananvaltaa käyttävä kauppapoliittinen toimija. Niille ei voi yksiselitteistä arvoa laskea, mutta mittaluokka on moninkertainen maksuosuuksiin verrattuna. Ja maksuosuuksien suhteen me haluamme olla tästä eteenkin päin EU:ssa nettomaksaja. Voi Suomi parkaa, jos meistä joku päivä tulee EU:n nettosaaja. Se tarkoittaa, että taloutemme ja hyvinvointimme on kuihtunut EU:n keskiarvon alapuolelle.
Mutta ei maksuosuuksista keskustelu silti yhdentekevää ole. Nettomaksajana meidän etumme on, että budjetin ja rahaston koko pysyy tarkoituksenmukaisena, vastuut perusteltuina ja ehdollisuus rahan saannille tukee muita yhteisiä tavoitteitamme. Tämän vuoksi Suomi on perinteisesti neuvotteluissa kuulunut samaan viiteryhmään Ruotsin, Tanskan, Hollannin ja Itävallan kanssa. Tällä kertaa hallitus päätti epäviisaasti jättäytyä tämän neuvotteluryhmän ulkopuolelle.
Samalla tavalla on aiheellista tarkastella nyt pieneksi jäävän elpymisrahaston saantimme kotimaista käyttöä. Suurena huolena on, että siitä tulee jo kaiken muun velanoton ja elvytyksen päälle valtaosin ”kotimaisen budjetin jatke”, jossa rahaa vain lisätään olemassa oleville momenteille, hallituksen jo nähtyjen poliittisten tavoitteiden ja intohimojen mukaisesti. Sellainen ei saisi tavoiteltua vaikutusta aikaan.
Isossa kuvassa EU-jäsenyytemme on kuitenkin tätä juupas-eipäs keskustelua suurempi asia. Meidän jäsenyytemme on ehdottoman tärkeä ja nettopositiivinen asia maallemme. Budjetissa ja rahanjaossa olemme toivottavasti vauraiden nettomaksajien joukossa jatkossakin. Mutta samalla on tunnistettava, että eri hallituksien politiikalla ja valinnoilla on paljonkin väliä lopputulosten kannalta. Ja että väistämättä kompromisseina syntyviä ratkaisuja ei pidä myydä täydellisinä tai falskein perustein. Rehellisyys, johdonmukaisuus ja avoimuus ovat avain luottamukseen myös EU-politiikassa.
Kirjoituksen lyhennetty versio julkaistiin 29.1. Iltalehdessä
