Lausuntolyhennelmiä

Hakija ja vastaaja olivat aikaisemmin olleet sopimussuhteessa, mutta eivät olleet enää sopimussuhteessa. Ne toimivat samalla toimialalla. Hakijan mukaan vastaajan verkkosivu antoi harhaanjohtavan kuvan vastaajan liiketoiminnan laajuudesta. Lisäksi asiassa oli kysymys vastaajan verkkosivulla julkaistuista henkilöiden kuvista. Vastaaja myönsi, että sen verkkosivuilla on ollut viitteitä sitä, että sillä olisi kansainvälistä toimintaa. Esitetyn selvityksen perusteella liiketapalautakunta katsoi, että vastaajan verkkosivusto oli antanut harhaanjohtavan kuvan sen toiminnan luonteesta ja laajuudesta. Siksi vastaajan katsottiin menetelleen hyvän liiketavan vastaisesti.

Vastaajan verkkosivustolla olleiden henkilöiden valokuvien, nimien ja yhteystietojen osalta lautakunnalle ei esitetty selvitystä siitä, minkä yrityksen työntekijöiden valokuvista, nimistä ja yhteystiedoista oli kysymys. Vastaajan mukaan hakija ei voi käyttää puhevaltaa tältä osin. Hakija ei ottanut kantaa tähän kysymykseen. Asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen liiketapalautakunta ei voinut lausua asiasta. Lautakunta totesi kuitenkin yleisesti, että henkilön nimi ja kuva ovat henkilötietoja. Niiden julkaiseminen yrityksen verkkosivuilla edellyttää asianomaisen henkilön suostumusta tai muuta nimenomaista lakiin perustuvaa käsittelyperustetta.

Vastaaja oli tarjonnut yritystietopankkipalvelua yrityksille. Se oli lähettänyt yrityksille postitse kirjeitä, joiden oikeassa yläreunassa oli pienikokoinen teksti ”Ilmoitusmaksutarjous”. Kirjeen tekstissä viitattiin vastaajan sopimusehtoihin ja todettiin, että ilmoitusmaksun maksaminen on edellytyksenä, jotta vastaanottava yritys pysyy tietokannassa aktivoituna. Tekstin lopussa mainittiin, että yritytsen, jotka eivät suorita ilmoitusmaksua ennen 1.6.2015, poistetaan tietokannasta tai merkitään passiivisiksi. Tekstin alla oli tilisiirtolomake. Tarjottavasta palvelusta kerrottiin, että se on ”julkinen” tietokanta. Kirjeen kääntöpuolella oli yleiset sopimusehdot. Toisaalta kirjeen ensimmäisellä sivulla oli merkintä ”Sivu 1 (1).”

Liiketapalautakunta totesi, että ilmaisu ”ilmoitusmaksutarjous” on epämääräisyytensä vuoksi omiaan johtamaan harhaan kirjeen luonteen osalta. Myös muut kirjeessä käytetyt ilmaisut ja kirjeen ulkoasu huomioon ottaen kirje pikaisesti silmäiltäessä näytti laskulta. Lisäksi kirje loi mielikuvan siitä, että viranomaistaho olisi lähettänyt sen.

Liiketapalautakunta katsoi, että vastaajan markkinointi oli harhaanjohtavaa ja merkinnän ”Sivu 1 (1)” osalta totuudenvastaista. Lisäksi markkinointi ei ollut selvästi tunnistettavissa markkinoinniksi. Vastaaja oli menetellyt ICC:n perussääntöjen 5 ja 9 artiklan vastaisesti sekä hyvän liiketavan vastaisesti.

Hakijan mukaan se oli tuonut Suomeen uudenlaisen käyttöomaisuuden vuokraustoimintamallin ja alkaneensa käyttää siitä ilmaisua X. Hakijan mukaan vastaaja oli alkanut käyttää samaa nimeä, vaikka sen tuote erosi hakijan tuotteesta. Vastaaja käytti yrityksensä toiminimen iskuosaa yhdessä ilmaisun X kanssa. Hakijan mukaan vastaaja näin menetellen syyllistyi hakijan maineen ja tunnettuuden hyväksikäyttöön.

Hakija ei esittänyt näyttöä väitteidensä tueksi. Liiketapalautakunta totesi, ettei asiassa ole osoitettu, että markkinoinnin kohderyhmä tunnistaisi hakijan käyttämän ilmaisun X juuri hakijan tuotteen tunnukseksi.

Liiketapalautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.

Vastaaja oli tarjonnut numeropalveluaan puhelinmyyntinä pienille ja keskisuurille yrityksille. Vastaaja tarjosi asiakkailleen seitsemän päivän avokauppaa: asiakkaalle kerrottiin myyntipuhelun aikana mahdollisuudesta viikon maksuttomaan koekäyttöön, jonka jälkeen palvelu on maksullinen.

Lautakunta totesi, että myyntipuheen, vaikka se sinällään sisältäisikin totuudenmukaiset ja oikeat tiedot esimerkiksi sopimuksen syntymisestä ja peruuttamisesta, voidaan katsoa olevan harhaanjohtava sen esittämistavan perusteella. Jos myyntipuhe on lavea, voivat sen yksityiskohdat jäädä kuulijalta havaitsematta. Esimerkiksi ilmaisujen ”ilmainen”, ”maksuton”, ”rauhassa tutustuminen” ja ”lisätietojen lähettäminen” käyttäminen voi hämärtää käsityksen siitä, että kysymys on avokaupasta ja palvelusopimus tulee voimaan, ellei tilausta peruta viikon kuluessa myyntipuhelusta.

Avokauppaa markkinoitaessa myyjän on riittävän huolellisesti varmistettava, että asiakas ymmärtää, mihin se on sitoutumassa ja mitä toimenpiteitä siltä edellytetään, jos se ei halua sitoutua tilaukseen. Tällaista tilannetta arvioitaessa on otettava huomioon osapuolten yksilöllinen asema tilanteessa.

Vaikka kysymyksessä olisi kahden yrityksen välinen oikeussuhde, ei aina voida katsoa, että ne olisivat tasavertaisessa asemassa olevia oikeushenkilöitä. Myyjäosapuolen asema on lähtökohtaisesti vahvempi, kun se on yhteydenottaja. Tällöin myyjä on asiantuntija tarjoamansa palvelun sisällön ja sen myynnin osalta.

Kysymyksessä olevassa tapauksessa myyntitapahtumat eivät tarjonneet puhelujen vastanottajille mahdollisuutta rauhassa tutustua myytävän palvelun sisältöön eikä ehtoihin, vaan puheluissa oli tähdätty suoraan velvoittavan sopimuksen syntymiseen myyjän ja ostajan epätasapainoisesta asemasta huolimatta.

Liiketapalautakunta katsoi, että asiakkaille oli voinut myyntipuhelun aikana muodostua väärä käsitys markkinoitavan palvelun tilauksen voimaantulosta. Tällainen markkinointi oli harhaanjohtavaa ja hyvän liiketavan vastaista. Liiketapalautakunta totesi myös, että vaikka se ei ota kantaa sopimusoikeudellisiin seikkoihin, hyvä liiketapa edellyttää, että molemmat sopijaosapuolet ovat selvillä siitä, onko sopimus syntynyt, ja jos on, mitkä ovat sopimuksen keskeiset ehdot.

Vastaaja oli esittänyt internetissä ja sähköpostitse hakijan yhteistyökumppaneille, asiakkaille ja muille sidosryhmille ilmaisuja ja kommentteja, jotka hakijan mukaan olivat hakijaa halventavia ja sopimattomia ja lisäksi omiaan vahingoittamaan hakijan liiketoimintaa. Lisäksi vastaaja oli hakijan mukaan esittänyt väitteitä siitä, että hakija ei hoitaisi sopimusvelvoitteitaan ja toimisi muutoin epäasiallisesti. Vastaaja oli myös julkisesti kehottanut kolmansia tahoja levittämään vastaajan mainitunlaisia viestejä. Liiketapalautakunta katsoi, että vastaajan hakijaa koskeva viestintä oli ollut sopimatonta, minkä vastaaja itsekin oli osin myöntänyt. Jotkut kirjoitukset olivat olleet myös hakijaa halventavia. Liiketapalautakunta katsoi, että vastaaja oli menetellyt tältä osin hyvän liiketavan vastaisesti.

Hakijan mukaan vastaaja oli markkinoinut tuotettaan uudella termillä siten, että hakijan tavaramerkkien erottamiskykyisestä tekstiosasta tulisi synonyymi kyseiselle tuoteryhmälle. Vastaajan tuotemerkki ja uuden termin erillinen kuvaileva, ei tavaramerkinomainen, käyttö loukkasi ja vesitti hakijan tavaramerkkejä. Hakija katsoi, että vastaaja pyrki markkinoinnillaan hyödyntämään hakijan tuotemerkkien laajaa tunnettuutta. Liiketapalautakunta totesi, että vastaajan käyttämä termi ei ollut yleiskielen ilmaisu eikä sitä voitu pitää myöskään kuvailevana ilmaisuna. Hakijan ja vastaajan tuotenimet olivat käytetyn termin johdosta hyvin samanlaisia, ja vastaajan tuotenimessä käyttämä termi loi mielleyhtymän hakijan merkkeihin. Vastaaja oli käyttänyt hyväkseen hakijan goodwill-arvoa. Liiketapalautakunta katsoi, ettei vastaajalla ollut hyväksyttävää syytä hyödyntää omassa markkinoinnissaan hakijan merkkien mainetta ja tunnettuutta. Vastaaja oli menetellyt tuotteen myynnissä ja markkinoinnissa hyvän liiketavan ja ICC:n markkinoinnin kansainvälisten perussääntöjen 15 artiklan vastaisesti.

Hakijan mukaan vastaajan mainoksissa annettiin asiakkaille mainoksen kokonaisuus huomioon ottaen vaikutelma siitä, että vastaajan palvelu on kattavampi kuin kilpailijoiden palvelut. Liiketapalautakunta totesi, että vastaaja oli esittänyt mainoksissaan tosiasiaväitteen. Vastaajan mainokset olivat vertailevaa markkinointia, ja palvelun kattavuus oli sellainen olennainen ja merkityksellinen seikka, jota voitiin vertailla. Esitetyn selvityksen perusteella ja mainoksia kokonaisuutena arvioiden liiketapalautakunta katsoi, että mainokset antoivat parhaan mahdollisen, yleisesti saatavissa olevaan tietoon perustuvan kokonaiskuvan palveluiden kattavuudesta. Liiketapalautakunta katsoi, ettei vastaaja ollut menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti tai ICC:n markkinoinnin perussääntöjen vastaisesti.

Hakijan mukaan vastaaja oli markkinoinut luontaistuotettaan tuotenimellä, joka muistutti hakijan omasta luontaistuotteestaan käyttämää nimeä. Hakija katsoi, että vastaajan markkinoimassa tuotteessa oli kysymys hakijan vakiintuneen tuotemerkin jäljittelystä, joka aiheutti sekaannusvaaraa. Liiketapalautakunta totesi, ettävastaajan ja hakijan tuotepakkauksissa käytetty sana viittaa tuotteen tuoteosan latinankieliseen nimeen. Lautakunta totesi, ettei tällaisen geneerisen sanan käyttämiselle ole estettä; vastaaja voi käyttää sitä kertoakseen, että tuote sisältää juuri kyseistä tuoteosaa. Liiketapalautakunta totesi, että hakijan ja vastaajan tuotepakkaukset eroavat toisistaan hallitsevan nimen ja kuvituksen osalta, ja vastaajan tuotepakkaukseen on lisäksi merkitty myyjän nimi sekä pakkauksen etu- että takapuolelle. Lautakunta katsoi, ettei sekaantumisvaaraa hakijan ja vastaajan tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen ollut. Vastaajan ei voitu katsoa jäljitelleen hakijan tuotteen nimeä hyvän liiketavan vastaisesti.

Hakijan mukaan vastaaja oli käyttänyt markkinoinnissaan ilmaisuja ja musiikkia, jotka muistuttivat hakijan julkaisuissa käytettyjä. Hakijan mukaan kyse oli hakijan goodwill-arvon hyväksikäytöstä. Hakija katsoi myös, että vastaaja pyrki saattamaan hakijan julkaisut koomiseen valoon, mikä oli omiaan latistamaan niiden imagoa. Liiketapalautakunta totesi, että vastaajan markkinoinnissaan käyttämät ilmaisut ja musiikki muodostivat assosiaation hakijan julkaisuihin. Vastaajan voitiin katsoa käyttäneen mainoksissaan hakijan goodwill-arvoa hyvän liiketavan vastaisesti. Vastaaja oli hyödyntänyt oikeudettomasti hakijan mainetta ja tunnettuutta. Mainosten ei kuitenkaan voitu katsoa halventavan hakijan julkaisuja. Liiketapalautakunta katsoi, että vastaaja oli menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan ja ICC:n markkinointisääntöjen 1 ja 15 artiklojen vastaisesti.

Vastaaja oli markkinoinnissaan ilmoittanut, että sen tuote on ainoa tietyllä tavalla testattu tuote markkinoilla. Vastaaja oli markkinoinnissaan kertonut, että osa vastaavien tuotteiden valmistajista testaa tuotettaan eri tavalla antaen ymmärtää, että kilpailijoiden tapa testata tuotteitaan ei ollut yhtä hyvä kuin vastaajan tapa. Hakijan mukaan ilmaisut olivat totuudenvastaisia ja harhaanjohtavia. Liiketapalautakunta totesi, että vastaajan käyttämät ilmaisut olivat harhaanjohtavia ja sopimattomia kilpailijoiden kannalta. Vastaaja oli menetellyt hyvän liiketavan ja ICC:n markkinoinnin perussääntöjen 1, 3, 5 ja 6 artiklojen vastaisesti käyttäessään kyseisiä ilmaisuja markkinoinnissaan. Hakijan mukaan vastaaja oli myös esittänyt Internet-sivuillaan vertailutaulukoita eri valmistajien tekemistä testeistä antaen ymmärtää, ettei hakijan tuote täyttänyt edellytyksiä, jotka lainsäädännössä oli asetettu. Liiketapalautakunta katsoi, että vastaajan mainonta oli vertailevaa markkinointia. Vertailutaulukoiden käyttö ja tutkimustuloksiin viittaaminen oli omiaan antamaan vastaajan markkinoinnista luotettavan kuvan. Taulukoista saatava kokonaisvaikutelma oli, että vastaajan tuote oli ylivoimaisesti ja yksiselitteisesti paras.  Liiketapalautakunnan mukaan ei ollut riidatonta, että vertailu olisi tehty yhteismitallisesti ja puolueettomasti. Liiketapalautakunta katsoi, että vastaaja oli menetellyt asiassa hyvän liiketavan ja ICC:n markkinoinnin perussääntöjen 1, 3, 5, 6 ja 11 artiklojen vastaisesti.

Vastaaja oli markkinoinut kytkykauppasopimuksia. Hakijan mukaan vastaajan markkinointi oli harhaanjohtavaa, koska kuluttaja ei mainosta nopeasti silmäilemällä saanut oikeaa kuvaa tarjottavan kytkykauppasopimuksen kokonaishinnasta. Liiketapalautakunta totesi, että vastaajan mainokset olivat kokonaisuutena arvioiden harhaanjohtavia, koska ne antoivat virheellisen vaikutelman tarjottavan hyödykkeen kokonaishinnasta. Vastaaja oli menetellyt hyvän liiketavan ja ICC:n markkinoinnin perussääntöjen 5 artiklan vastaisesti.