Euroopan komissio on valmistellut koko kevään uutta yritysvastuulainsäädäntöä koskevaa ehdotusta, jossa säädettäisiin sekä yritysten kestävästä hallinnoinnista (”sustainable corporate governance”) että yritysten asianmukaisesta huolellisuudesta (”mandatory due diligence”). Ehdotus oli määrä julkaista kesäkuun aikana. Tuoreimpien tietojen mukaan komission sisäisessä laintarkastuksessa on kuitenkin havaittu ehdotusta koskevia puutteita, joita ei ehditä korjaamaan ennen kesätaukoa. Näin ollen ehdotuksen antaminen tulee lykkääntymään vuoden loppupuoliskolle.
Komissio kompastui omaan kunnianhimoonsa
Komission ehdotuksen suurimmat ongelmat liittyvät sen laajuuteen ja moniulotteisuuteen. Komissio on valmistelussaan paketoinut yhteen sekä kestävää hallinnointia että asianmukaista huolellisuutta koskevat ehdotukset, vaikka asiallisesti ottaen näissä on kyse hyvin erityyppisistä sääntelykysymyksistä. Erityisesti kestävää hallinnointia koskevat yhtiöoikeudelliset harmonisointitavoitteet ovat keränneet kritiikkiä läpi valmistelun.
Komissio on halunnut pitää kiinni omasta lähestymistavastaan, vaikka se on saanut pitkin kevättä mm. kaikista Pohjoismaista varsin yhdenmukaista palautetta siitä, että kestävää hallinnointia koskevat ehdotukset tulisi irrottaa asianmukaista huolellisuutta koskevasta lainsäädäntöehdotuksesta. Myös Euroopan parlamentti on ehdottanut suppeampaa, asianmukaiseen huolellisuuteen keskittyvää direktiiviä. Voisikin sanoa, että komissio on kompastunut omaan kunnianhimoonsa.
Toivoa saattaa, että komissio vetää tilanteesta oikeat johtopäätökset ja erottelee eri kokonaisuudet toisistaan – ja arvioi ylipäätään tarkemmin tarvetta yhtiöoikeudellisille ehdotuksilleen.
Lykkääntyminen nostaa huolia
Jotkut ovat olleet valmiita pitämään lykkäystä torjuntavoittona ”vastuuta vältteleville yrityksille”. Väitteet eivät voisi olla kauempana totuudesta.
On selvää, että komission kompurointi valmistelun loppumetreillä ei ole velvoitteiden kohteina olevien yritystenkään etu vaan lähinnä huolta nostattava käänne. Erityisesti siksi, että useassa jäsenvaltiossa on samanaikaisesti käynnissä erillisiä, kansallista yritysvastuutalakia koskevia valmisteluhankkeita – näistä keskeisimpänä ehkä Saksa. Myös Suomessa asiaa koskeva arviomuistio on virkamiesvalmistelussa.
Valmisteilla olevan EU-lainsäädännön keskeisenä tarkoituksena on nimenomaan varmistaa yritysvastuuta koskeva yhtenäinen lainsäädäntöpohja kaikissa jäsenmaissa. Mikäli komissio kadottaa nyt viestikapulan kädestään, vaarana on, että eri jäsenmaissa alkaa kilpajuoksu omien kansallisten lakihankkeiden loppuunsaattamiseksi. Toisistaan poikkeavat kansalliset ratkaisut puolestaan vaikeuttaisivat vain entisestään EU-lainsäädäntöä koskevia jatkoneuvotteluja.
Vaikka EU:n yritysvastuulainsäädäntöön tulee epäilemättä sisältymään kiistanalaisia ja mielipiteitä jakavia ratkaisuja, itse tarve EU-tason lainsäädännölle on laajasti hyväksytty. Kukaan ei halua tilkkutäkkiä, jossa yritysvastuuta määrittelee 27 jäsenmaan toisistaan poikkeavat lait. Myös lainsäädännön vaikuttavuus perustuu keskeisesti koko EU:n kattavaan soveltamiseen.
Siksi olisi toivottavaa, että komissio löytäisi mahdollisimman pikaisesti uudet askelmerkit, jolla viedä asianmukaista huolellisuutta koskeva ehdotus maaliin. Vastaavasti kansallisilta lainsäätäjiltä vaaditaan nyt ennen kaikkea malttia.