Keskuskauppakamari pitää hallituksen esitykselle asetettuja tavoitteita – erityisesti
työnteon kannustimien parantamista, ostovoiman kohentamista ja talouskasvun
edellytysten parantamista – kannatettavina. Esityksessä ehdotetut muutokset tukevat
kokonaisuutena näitä tavoitteita. Keskuskauppakamari esittää lisäksi seuraavat huomiot hallituksen esitykseen sisältyvistä muutosehdotuksista.
Työn verotuksen keventäminen ja korkeimpien ansiotuloveromarginaalien alentaminen
Keskuskauppakamari kannattaa esitykseen sisältyviä ehdotuksia työn verotuksen
keventämisestä. Erityisesti ansiotuloverotuksen korkeimpien marginaaliveroasteiden
alentaminen keskimäärin noin 52 %:iin on tärkeä toimenpide työnteon ja tuottavuuden
kannustavuuden lisäämiseksi. Tuloveroasteikon muutosten seurauksena myös
väliaikaiseksi tarkoitettu jo vuodesta 2013 voimassa ollut väliaikaiseksi tarkoitettu ylin
tuloluokka (ns. solidaarisuusvero) poistuu.
Jatkossa on tärkeää pitää huolta siitä, ettei työn verotus käänny uudelleen nousuun
erityisesti palkan sivukulujen ja kunnallisverojen kiristymisen vuoksi. Pidemmällä
aikavälillä tavoitteena tulisi edelleen olla työn verotuksen keventäminen kaikilla
tulotasoilla ja ylimpien marginaaliveroasteiden rajaaminen enintään 50 %:iin.
2 Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähennyskelvottomuus
Esityksessä ehdotetaan työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksujen vähennyskelvottomuutta sekä henkilöverotuksessa että yritysverotuksessa. Varsinaisten työmarkkinajärjestöjen lisäksi vähennyskelvottomuus koskisi myös sellaisten järjestöjen jäsenmaksuja, joilla voisi olla työmarkkinatoimintaan liittyviä tavoitteita.
Työnantajajärjestöjen osalta esityksen perustelujen mukaan vähennyskelvottoman
jäsenmaksun määritelmä olisi hyvin laaja verotuksellisen kohtelun yhdenmukaisuuden
johdosta. Tämä ehdotetaan toteutettavaksi siten, että yrityksen yritystoiminnan
edistämiseen tähtääville järjestöille maksamat jäsenmaksut olisivat vähennyskelvottomia, jos järjestöllä on mahdollista sen omien sääntöjensä mukaan olla työmarkkinatoimintaa koskevia tavoitteita. Edelleen perustelujen mukaan yleisesti yritystoimintaa edistävien järjestöjen jäsenmaksut voisivat olla vähennyskelpoisia vain, jos säännöissä nimenomaisesti suljettaisiin pois työmarkkinatoimintaan liittyvien tavoitteiden edistäminen.
Keskuskauppakamari katsoo, että työmarkkinajärjestön määritelmä on tarpeettoman
laaja ja epäselvä. Määritelmä kattaa nykyisellään muun muassa kauppakamarit, joiden
lakisääteisenä tehtävänä on kehittää toiminta-alueensa elinkeinoelämän
toimintaedellytyksiä. Kauppakamarit eivät ole työmarkkinaosapuolia eivätkä ne osallistu työmarkkinoita koskevaan valmisteluun tai neuvotteluihin osapuolena.
Keskuskauppakamari katsoo, että “työmarkkinatoiminnan” käsite tulisi määritellä
yksiselitteisesti laissa tai sen perusteluissa ja rajata siten, että sillä tarkoitettaisiin
osallistumista työmarkkinatoimintaa koskeviin kahdenvälisiin valmistelu-, neuvotteluja muihin prosesseihin joko työntekijä- tai työnantajaosapuolen edustajana.
Työmarkkinatoiminnaksi ei sen sijaan tulisi katsoa yleistä vaikuttamista Suomen
toimintaympäristön ja kilpailukyvyn kannalta olennaiseen lainsäädäntöön kuten työ-,
koulutus- ja sosiaaliturvalainsäädäntöön, vaikka tällaisella lainsäädännöllä onkin
vaikutusta myös työmarkkinoiden toimintaan.
Oikeusvarmuuden ja verotuksen ennakoitavuuden näkökulmasta on tärkeää määritellä työmarkkinatoiminnan käsite riittävän yksiselitteisesti, jotta jäsenmaksun
verovähennyskelpoisuudesta tai -kelvottomuudesta ei jää epäselvyyttä järjestöille ja
niiden jäsenille.
3 Työsuhdepolkupyöräedun verovapauden poistaminen
Keskuskauppakamari pitää lähtökohtaisesti ymmärrettävänä, että ansiotuloverotukseen
liittyviä vähennyksiä ja verovapauksia karsitaan ansiotuloverokantojen alentamisesta ja
työtulovähennyksen kasvattamisesta aiheutuvien verotuottomenetyksen osittaiseksi
kompensoimiseksi. Muutokset tulisi kuitenkin tehdä ennakoitavasti ja kohdentaa
sellaisiin vähennyksiin ja verovapauksiin, joiden poistosta ei aiheudu yrityksille
merkittävää markkinahäiriötä (esimerkiksi hallituksen esityksessä ehdotettu
palkansaajan työhuonevähennyksen poistaminen).
Työsuhdepolkupyöräedun verovapaus otettiin käyttöön vuoden 2021 alusta. Kyseessä on siis verrattain uusi säännös. Työsuhdepolkupyörien käyttö on lisääntynyt ennakoitua enemmän ja tällä hetkellä työsuhdepolkupyöriä on noin 115 000 kappaletta. Tähän on merkittävästi vaikuttanut leasingpolkupyöräpalveluiden saatavuus, joka on tehnyt polkupyöräedun käyttöönoton ja hallinnoinnin vaivattomaksi sekä yrityksille että työntekijöille. Kuten esityksessä on todettu, verovapauden poistuessa työsuhdepyörien käyttö todennäköisesti vähenee, jolloin muutoksella olisi negatiivisia vaikutuksia polkupyöräalan toimintaedellytyksiin, yrityksiin ja työllisyyteen.
Keskuskauppakamari pitää erinomaisena, että polkupyöräedun poistamiseen sovelletaan siirtymäaikaa, jos työnantaja ja työntekijä ovat sitoutuneet edun käyttöönottoon viimeistään 23.4.2025. Yritysten sopeutumista helpottaisi edelleen se, jos myös esitysluonnoksessa esitetyn ajankohdan jälkeen käyttöön otettuihin polkupyöräetuihin sovellettaisiin siirtymäaikaa, jolloin edun verovapaa määrä pienenisi useamman vuoden aikana kertaluontoisen poistamisen sijasta.
4 Avainhenkilölakia koskevat muutokset
Suomeen töihin tulevien avainhenkilöiden lähdeveroa ehdotetaan alennettavaksi 32
%:sta 25 %:iin. Lisäksi lain soveltamisala laajennettaisiin kotimaahan palaaviin Suomen
kansalaisiin poistamalla ns. kansalaisuusrajoite laista. Lakia sovellettaisiin Suomen
kansalaisiin kuitenkin enintään 24 kuukauden ajan työskentelyn alkamisesta ulkomaan
kansalaiseen sovellettavan 84 kuukauden sijaan.
Keskuskauppakamari kannattaa ehdotettuja muutoksia, koska ne lisäävät suomalaisten
yritysten mahdollisuuksia houkutella ja pitää ulkomaisia avainosaajia. Lähdeveron
alentamisella varmistetaan, että avainhenkilölain soveltaminen on kannattavaa kaikilla
soveltamisalaan kuuluvilla tulotasoilla.
5 Työnantajan maksamien oikeudellisen neuvonnan kulujen verovapaus
Keskuskauppakamari kannattaa tuloverolakiin ehdotettua uutta säännöstä (TVL 69 e),
joka koskisi työnantajan maksamia työntekijän oikeudellisen neuvonnan kustannuksia.
Säännös mahdollistaisi siinä säädettyjen edellytysten täyttyessä, että työnantaja voisi
kustantaa oikeudellista neuvontaa työntekijälleen verovapaasti ja se soveltuisi
rikosasioiden lisäksi myös riita-asioihin ja hallinnollisten seuraamusten määräämiseen.
Esitetty lainmuutos korjaisi ja selventäisi KHO 2023:116 jälkeen syntynyttä työntekijöiden kannalta kohtuutonta oikeustilaa.
Muutos ehdotetaan tulevaksi voimaan vuoden 2026 alusta ja sitä sovellettaisiin
ensimmäisen kerran vuodelta 2026 toimitettavassa verotuksessa. Käytännössä tämä
tarkoittaa sitä, että verovapautta voidaan soveltaa vain kustannuksiin, jotka maksetaan
1.1.2026 tai sen jälkeen. Korkeimman hallinto-oikeuden edellä mainittu ratkaisu annettiin 11.12.2023. Hallituksen päätös käynnistää viipymättä lainvalmistelu tuloverolain muuttamiseksi nyt ehdotetulla tavalla julkistettiin 3.9.2024.
Keskuskauppakamari ehdotti esitysluonnoksen lausuntovaiheessa, että verovelvollisten
yhdenvertaisen kohtelun ja verotuksen kohtuullisuuden perusteella harkittaisiin sitä, että verovapautta sovellettaisiin takautuvasti myös sellaisiin oikeudellisen neuvonnan kustannuksiin, jotka on suoritettu KHO:n päätöksen jälkeen mutta kuitenkin ennen lain voimaantuloa. Esityksen perusteluissa (s. 64) on kuitenkin katsottu, ettei asiassa ole ilmennyt erityistä syytä, jonka vuoksi lain voimaantulo olisi tarpeen tai välttämättä edes mahdollista säätää takautuvaksi.
Keskuskauppakamari katsoo, että takautuvan voimaantulon mahdollistamista tulisi
uudelleenharkita. Takautuvalla voimaantulolla ei olisi fiskaalista merkitystä mutta sillä voisi olla suuri merkitys yksittäisille verovelvollisille tilanteissa, joissa työnantaja on maksanut oikeudenkäyntikuluja ennen lain voimaantuloa.
Esitykseen sisältyvien muiden muutosten osalta Keskuskauppakamarilla ei ole
lausuttavaa.
