Komissio antoi 24.6.2026 ehdotuksen direktiiviksi korko-rojaltidirektiivin (2003/49/EY),
yritysjärjestelydirektiivin (2009/133/EY), emo-tytäryhtiödirektiivin (2011/96/EU),
veronkiertodirektiivin ((EU) 2016/1164), riidanratkaisudirektiivin ((EU) 2017/1852) ja FASTERdirektiivin ((EU) 2025/50) muuttamisesta (Tax Omnibus -ehdotus). Ehdotuksen tavoitteena on yksinkertaistaa EU:n välitöntä verotusta koskevaa sääntelyä, tukea yritysten kasvua ja parantaa EU:n kilpailukykyä.
Keskuskauppakamari pitää ehdotuksen tavoitteita yleisesti kannatettavina ja pitää tervetulleena, että komissio on ottanut ehdotuksessaan huomioon yritysten näkökulman ja pyrkii aidosti sääntelyn yksinkertaistamiseen.
Veronkiertodirektiivin muutosten läpimenoa priorisoitava
Keskuskauppakamari katsoo, että veronkiertodirektiivin säännökset ovat tarpeettoman
monimutkaisia, osittain päällekkäisiä globaalia minimiveroa koskevan sääntelyn kanssa ja mahdollistavat tarpeettoman hajanaisen sääntelyn eri EU-jäsenvaltioissa. Keskuskauppakamari pitää tarkoituksenmukaisena, että Suomi priorisoisi veronkiertodirektiivin ehdotettujen muutosten läpimenoa jäsenvaltioiden välisissä neuvotteluissa.
Ehdotukseen sisältyy useita lievennyksiä korkovähennysrajoituksiin. On tärkeää, että
ehdotuksessa tunnistetaan pääomavaltaisten toimialojen erityispiirteet. Teollisuuden ja energiaalan investoinnit ovat tyypillisesti pitkäaikaisia ja merkittävässä määrin velkarahoitteisia, minkä vuoksi korkovähennysrajoituksia tulisi soveltaa tavalla, joka ei tarpeettomasti vaikeuta investointien rahoittamista tai liiketoiminnan harjoittamista.
Keskuskauppakamari pitää erityisen tärkeänä, että kolmansilta osapuolilta otettavien lainojen korot rajataan vähennysrajoitusten ulkopuolelle. Kuitenkin emoyhtiön kolmannelta osapuolelta ottama lainarahoitus näyttäisi jäävän poikkeuksen soveltamisalan ulkopuolelle tilanteissa, joissa konsernin treasury- tai rahoitustoiminto on keskitetty emoyhtiöön ja varat edelleen lainataan konsernin muille yhtiöille. Konsernin sisäisen edelleen lainaamisen sisällyttämistä ehdotetun laajennuksen soveltamisalaan tulisikin arvioida uudelleen. Lisäksi on tarkoituksenmukaista, että vähennysprosenttiraja yhtenäistettäisiin 30 %:iin ja de minimis -vapautus kolmeen miljoonaan euroon. Yhtenäinen sääntely vähentää jäsenvaltioiden välisistä eroista johtuvaa monimutkaisuutta, lisää oikeusvarmuutta ja parantaa yritysten mahdollisuuksia ennakoida verokohteluaan. Myös julkisia infrastruktuurihankkeita koskevan poikkeuksen laajentaminen muihinkin julkisiin hankkeisiin on tärkeää, koska nykyisen sääntelyn tulkinnanvaraisuus on tarpeettomasti hidastanut poikkeuksen käyttöönottoa Suomessa.
Ehdotukseen sisältyy myös useita kevennyksiä väliyhteisölainsäädännön soveltamisalaan. Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että globaalin minimiveron soveltamisalaan kuuluvat konsernit vapautetaan väliyhteisölain soveltamisalasta sääntelyn päällekkäisyydestä johtuen. Myös pk-konsernien vapauttamista sääntelystä voidaan pitää hallinnollisen taakan näkökulmasta perusteltuna, joskin käytännössä ehdotus voisi johtaa tarpeeseen säännellä joitakin erityistilanteita (esim. ulkomaiset holding- ja sijoitusyhtiöt) vaihtoehtoisilla sääntelyvaihtoehdoilla. Ehdotuksella on lisäksi tarkoitus yhdenmukaistaa väliyhteisösääntelyä eri jäsenvaltioissa poistamalla nykyiseen sääntelyyn liittyvät mahdollisuudet soveltaa eri sääntelymalleja. Vaikka tätä voidaan lähtökohtaisesti pitää tarkoituksenmukaisena, on huomattava, että ehdotuksen toteutuminen merkitsisi Suomelle nykyisestä yksikkökohtaiseen arviointiin perustuvasta mallista luopumista ja sen korvaamista tulotyyppikohtaiseen arviointiin perustuvalla mallilla. Tältä osin olisi hyvä pohtia jatkovalmistelussa, onko ehdotus tältä osin Suomen intressien mukainen vai tulisiko väliyhteisölainsäädännössä säilyttää enemmän kansallista liikkumavaraa.
Ehdotuksen mukaan veronkiertodirektiivin yleistä veronkiertoartiklaa päivitettäisiin siten, että se soveltuisi myös lähdeveroihin ja minimiverolainsäädännön mukaisiin täydennysveroihin. Tältä osin tulisi huomioida se, että kyseessä olisi päällekkäinen sääntely minimiverolakiin (31 §) sisältyvän veronkiertosäännöksen kanssa.
Lähdeverojen poistaminen yhtiöiden välisiltä osingoilta, koroilta ja rojalteilta ja lähteellä
tapahtuvan palautusmenettelyn ensisijaisuus
Ehdotuksen mukaan EU:ssa asuvien yhtiöiden välisistä osingoista, koroista ja rojalteista ei perittäisi lähdeveroja omistusosuudesta riippumatta. Lisäksi eläkeyhtiöiden saamat osingot tulisivat lähdeverovapauden piiriin. Jäsenvaltioille annettaisiin lähdeverovapauden toteuttamisen osata hyvin pitkä siirtymäaika vuoteen 2037 asti. Keskuskauppakamari pitää ehdotusta näiltä osin tarkoituksenmukaisena EU:n sisämarkkinoiden tehokkaamman toiminnan näkökulmasta. Toteutuessaan ehdotuksella olisi kuitenkin mahdollisesti merkittäviäkin vaikutuksia kansallisiin lähdeverotuottoihin, mikä saattaa vaikeuttaa ehdotuksen läpimenoa huomattavasti.
Vaikka lähdeverojen poistamista koskevat ehdotukset eivät sellaisenaan toteutuisikaan,
Keskuskauppakamari pitää tärkeänä, että emo-tytäryhtiödirektiivin osalta poistettaisiin
mahdollisimman laajasti monien jäsenvaltioiden soveltama lähdeveron palautusjärjestelmä tilanteissa, joissa emo-tytäryhtiödirektiivin edellytykset verovapaudelle selkeästi täyttyvät. Lähdeverojen pidättäminen ja myöhempi palauttaminen aiheuttaa tarpeetonta hallinnollista työtä konserneille. Korko-rojaltidirektiiviin osalta tulisi poistaa välittömään omistukseen perustuva edellytys ja siirtyä mahdollisimman laajasti lähteellä tapahtuvaan vapautusmenettelyyn hallinnollisen taakan minimoimiseksi.
Aineelliseen T&K-omaisuuteen kohdistuva kannustin puutteellinen
Keskuskauppakamari pitää lähtökohtaisesti tavoiteltavana sitä, että EU-valtioissa olisi
yhtenäisemmät T&K-toimintaa tukevat verokannustimet. Komission ehdotuksen mukaan T&Ktoimintaan liittyvät kone- kalusto- ja muut vastaavat aineelliset investoinnit voitaisiin vähentää joko vuosikuluna hankintavuonna tai sitä seuraavana neljänä vuonna. Ehdotuksen mukainen kannustin koskisi vain aineellisia investointeja mutta ei aineettomia investointeja tai T&Ktoimintaa harjoittavan henkilöstön palkkamenoja. Lisäksi T&K-toiminnan määritelmä ei vaikuta kattavan innovaatiotoimintaa. Suomessa EVL 25 § tarjoaa jo nykyisellään yrityksille hyvin joustavat mahdollisuudet vähentää T&K-toiminnan menot joko vuosikuluina tai vähentää ne poistoina myöhempinä verovuosina. Ehdotuksessa todetun mukaisesti jäsenvaltiot voisivat edelleen soveltaa T&K-toimintaan kohdistuvia kansallisia kannustimiaan, jos ne ovat edullisempia kuin ehdotuksen mukainen kannustin. Keskuskauppakamari kuitenkin katsoo, ettei
ehdotuksessa esitettyä T&K-toiminnan kannustimella olisi merkittäviä positiivisia vaikutuksia yritysten kilpailukykyyn. Jos EU-tasoisen kannustimen osalta halutaan edetä, sitä tulisi merkittävästi parantaa nyt ehdotetusta.
Keskuskauppakamari katsoo, että Suomen tulee edistää direktiiviehdotuksen ripeää
etenemistä. Lisäksi olisi tärkeää, lyhentää ehdotukseen sisältyviä pitkiä siirtymäaikoja.
