Suomen kompensaatiomarkkinoiden suurin ongelma on, ettei niitä ole

Päästökompensaatiot on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua. Vapaaehtoisia päästöhyvityksiä koskeva rahankeräyslain muutos eteni vihdoin eduskuntakäsittelyyn – puolitoista vuotta sisäministeriön selvitystyön aloittamisen jälkeen. Yhtä kauan kesti myös syyteharkinta, jonka päätteeksi yhtä Suomen johtavaa kompensaatiopalveluntarjoajaa vastaan päätettiin viime kesänä nostaa syyte kyseisen rahankeräyslain rikkomisesta. Lainmuutoksen jälkeen tuomioistuinratkaisulla ei luonnollisestikaan ole enää mitään yleisempää soveltamiskäytäntöä ohjaavaa merkitystä.

Samassa ajassa on tuotettu joukko uusia selvityksiä kompensointimarkkinoiden sääntelytarpeista. Ympäristöministeriön tilauksesta on puolen vuoden sisään julkaistu kaksi laajaa selvitystyötä kompensaatiomarkkinoiden kehittämiseksi. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö on tehnyt oman esiselvityksensä kotimaisista maankäyttösektorin kompensaatiohankkeista. Kansalaisjärjestöistä myös Finnwatch on julkaissut aiheesta oman selvityksensä, jossa toisinnetaan monet vanhat epäluulot koko päästöhyvitysjärjestelmää koskien.

Tiivistäen voisi todeta, että kompensaatiomarkkinoiden kehittäminen on ollut Suomessa jähmeää.

Laatukriteerit kehityksen tukkeena

Kompensaatiota koskevan keskustelu jämähtää liian usein kiistelyyn erilaisten päästöhyvitysten hyväksyttävyydestä ja niiden arviointia koskevista kriteereistä. Perusteltuja näkemyksiä voi tilanteesta riippuen olla useita. Oman vaikeutensa tuovat eri palveluntarjoajat, jotka luonnollisesti ovat vakuuttuneita juuri omaan kompensaatiohankkeeseen tai toimintamalliin sovelletuista laatukriteereistä.

Kompensaatiohankkeiden laatukriteereistä käytävään keskusteluun piiloutuu toisinaan myös ajattelua, jossa yritysten vapaaehtoista päästökompensaatiota pidetään jo lähtökohtaisesti kielteisenä toimintana. Tällöin epäkohtien etsimisestä voi muodostua itsetarkoitus, jolla lähinnä tuetaan omaa markkinakielteistä maailmankuvaa.

Kompensoinnille on kysyntää

Kompensaatiomarkkinoiden ympärillä leijuva epävarmuus on heijastunut myös suomalaisiin yrityksiin, joista moni epäröi käyttää kompensaatiopalveluita, vaikka päästöhyvitykset olisivat ilmastomuutoksen torjunnan kannalta täysin perusteltuja tai jopa välttämättömiä. Viherpesuksi leimaantumisen vaaraa pidetään usein liian suurena.  

Esimerkiksi 129 suomalaisesta pörssiyhtiöstä vain 24 ilmoitti käyttäneensä viime vuonna päästökompensointia osana ilmastostrategiaansa. Huomionarvoista on sekin, että suomalaisten yritysten käyttämät vapaaehtoiset päästöhyvitykset hankitaan usein kansainvälisiltä markkinoilta, vaikka tarjolla olisi myös kotimaisia ratkaisuja.

Kotimaiset kompensaatiomarkkinat eivät toisin sanoen pysty vastaamaan sen enempää kysynnän kuin tarjonnankaan tarpeisiin. Markkinoiden kehittymättömyydestä kertoo sekin, ettei vapaaehtoisten kompensointiyksiköiden kotimaisesta kokonaistarjonnasta tai -kysynnästä ole olemassa edes kattavia lukuja.

Kansainväliset markkinat kasvavat nopeasti

Samanaikaisesti kun Suomessa tunnutaan olevan vielä lähtötelineissä sen suhteen, miten kompensaatioihin ylipäätään pitäisi suhtautua, kansainvälisesti odotukset kompensaatiomarkkinoihin lisääntyvät. Vapaaehtoisten päästökompensaatiomarkkinoiden on arvioitu kasvavan noin 15-kertaiseksi vuoteen 2030 mennessä. Valistuneet arvaukset globaalin markkinan koosta vuosikymmenen lopussa vaihtelevat 5-100 miljardin dollarin välillä.

Kasvavien odotusten taustalla on lisääntyvä ymmärrys siitä, että päästöjen vähentämisessä tarvitaan myös vapaaehtoisia markkinalähtöisiä mekanismeja, joilla päästöjä tuottavasta toiminnasta ohjataan varoja päästöjä sitovaan tai vähentävään toimintaan. Paine vapaaehtoisiin kompensaatiomarkkinoihin kasvaa myös siksi, että näköpiirissä on vain vähän muita globaalisti toimivia vaihtoehtoja.

Ilmastolla ei ole aikaa odottaa täydellisiä ratkaisuja

Myös suomalaisessa keskustelussa toivoisi, että päästöhyvityksiä ei käsiteltäisi ainoastaan yritysten keinona hallita omaa päästökuormaansa, vaan osattaisiin tarkastella kompensaatiomarkkinoiden kokonaishyötyjä ilmastomuutoksen torjunnassa.

Jotta kompensaatiomarkkinat voisivat kehittyä Suomessa, tarvitaan enemmän markkinalähtöistä keskustelua – keskustelua kysynnästä ja tarjonnasta sekä mekanismeista, joilla niiden kohtaaminen saataisiin tehokkaammin järjestettyä. Tarvitaan myös käytäntöjä, joilla lisätä osapuolten luottamusta kompensaatiomarkkinoiden toimintaan, sekä syvempää keskustelua eri osapuolten rooleista markkinoilla.

Suomen nykytilanteessa toiveita herättävää on se, että suomalaisissa yrityksissä on valtavasti päästöhyvityksiin kohdistuvaa piilokysyntää. Yritykset ovat laajalti halukkaita panostamaan ilmastomuutoksen torjuntaa myös vapaaehtoisella kompensoinnilla.

Kompensaatiokeskustelua ohjaavana kysymyksenä pitäisi olla se, miten tuo kysyntä saataisiin tehokkaimmin valjastettua ilmaston kannalta hyödylliseksi toiminnaksi. Lähtökohtana pitäisi olla toimivat markkinat eikä täydelliset markkinat. Kehitystä pitää voida rakentaa askel kerrallaan.

Ilmastolla ei ole aikaa odottaa täydellisiä ratkaisuja. 

Keskuskauppakamarin Suuri Yritysvastuupäivä järjestetään 4.11.2021. Tapahtuma on vuosittainen ajankohtaisfoorumi, jossa käsitellään vastuullisuuden merkitystä yritystoiminnassa. Seminaari huipentuu Vuoden Vastuullisuusteko -palkinnon jakoon. Lisätietoja tapahtumasta.

Antti Turunen

VASTUULLISUUSASIANTUNTIJA

+358 41 517 9707

Kategoriat:Ilmasto, Vastuullisuus, Antti Turunen