Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on kattava, mutta samalla tarpeettoman monimutkainen. Lisäksi sosiaaliturvajärjestelmästä päättäminen on viety liian kauas demokraattisista prosesseista, joissa vaaleilla valitulla eduskunnalla on aito mandaatti päättää myös sosiaaliturvasta.
Sosiaaliturvajärjestelmää tulee tehostaa. Liiallinen vakuuttaminen tukahduttaa ihmisen toimeliaisuuden, kun taas liian vähäinen turva ajaa inhimillisiin kriiseihin. Lisäksi sosiaaliturvajärjestelmän tulisi kohdella kaikkia kansalaisia yhdenvertaisesti. Nykymallissa näin ei ole ja matka kohti yhdenvertaisuutta olisi parempi aloittaa tänään kuin joskus tulevaisuudessa.
”Sosiaaliturvajärjestelmän tulisi kohdella kaikkia kansalaisia yhdenvertaisesti.”
Toisen pohjoismaisen hyvinvointivaltion eli Tanskan mallissa aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteet ovat kattavia ja velvoittavia, irtisanomissuoja vähäinen ja sosiaaliturvan taso korkea. Tanskassa riskit ja turva ovat Suomea paremmassa harmoniassa keskenään. Tanskan joustoturvamalli voisi toimia monin osin esikuvana Suomellekin, missä työvoimapolitiikka on osittaista, irtisanomissuoja tiukkaa ja sosiaaliturva anteliasta.
Kauppakamarit kannattavat siis sosiaaliturvajärjestelmää, jossa vakuutusturva ja kannustavuus ovat sopusoinnussa keskenään. Tämä tarkoittaa verotuksen ja sosiaaliturvan kokonaisuutta, jossa ihmisellä on aina kannustin ottaa vastaan ja hakea työtä. Samalla se tarkoittaa, että vaikeampien aikojen kohdalla yksilö on universaalisti oikeutettu kaikkia kansalaisia yhdenvertaisesti kohtelevaan turvaan.