Osaamistiedot
Onko ehdotettu laki valtakunnallisesta jatkuvan oppimisen osaamistietovarannosta selkeä? Jos ei, mikä siinä on epäselvää?
Ehdotettu laki valtakunnallisesta jatkuvan oppimisen osaamistietovarannosta on sinänsä selkeä, mutta tutkinnon osa on käsitteenä monitulkintainen. Tutkinnon osa tulisi lainsäädännössä määritellä.
Yleisesti erilaisten palveluiden (kuten Osaamispolku, Opin.fi, Opintopolku, Osaamiskompassi, JOTPA) suhde toisiinsa on hieman epäselvä ja riski päällekkäisyyksiin on olemassa.
Onko teillä huomioita osaamistietojen hyödyntämismahdollisuuksista ja reunaehdoista pykälissä 7 ja 8?
Esityksestä jää epäselväksi saavatko koulutuksen ja osaamisen tarjoajat tietovarannon anonymisoituja tietoja käyttöönsä omien palvelujensa kehittämiseksi tai markkinoimiseksi. Tämä olisi tärkeää mahdollistaa erityisesti siksi, että kohtaanto-ongelmaa pystytään alueilla tehokkaasti ratkomaan.
Koulutustarjonnan tiedot
Onko opinto- ja tutkintorekisterilakiin ehdotettu luku jatkuvan oppimisen koulutustarjonnan tietovarannosta selkeä? Jos ei, mikä siinä on epäselvää?
Äkkiseltään kokonaisuus ei vaikuta täysin selkeältä. Eroa korkeakoulujen Digivisioon ja opin.fi -sivustoon kannattaisi selkiyttää.
Onko palveluun sisällytettävä, pykälien 22 b ja 22 c mukainen koulutustarjonta tarkoituksenmukainen?
Keskuskauppakamari katsoo, ettei ole tarkoituksenmukaista rajata näin tiukasti vapaaehtoisesti tallennettavaa koulutustarjontaa vain opetuksen ja koulutuksen järjestäjien ja te-palveluiden järjestämiin koulutuksiin. Hallitusohjelman mukaan hallitus lisää jatkuvan oppimisen tarjonnan markkinalähtöisyyttä ja poistaa esteitä yksityisen rahoituksen kasvattamiselta. Esityksessä ei perustella miksi yksityiset koulutuksen tarjoajat on jätetty pois tietovarannosta. Ihmettelemme todella, onko hallituksen tavoitteena kehittää verkkopalvelu, jossa oppijalle suositellaan joko ainoastaan tai ensisijaisesti julkisesti rahoitettuja koulutusmahdollisuuksia? Kun palvelun on tarkoitus edistää jatkuvaa oppimista läpi elämän, niin päätös vaikuttaa suosivan julkista koulutuksen tarjoajaa enemmän kuin itse oppijaa.
Keskuskauppakamari huomauttaa, että jo nyt suomalaisilla koulutusmarkkinoilla toimii yksityisesti rahoitettuja oppilaitoksia kuten Helsingin seudun kauppakamarin omistama HELBUS, jossa voi suorittaa esimerkiksi suomalaisessa yrityselämässä erittäin tunnistettuja ja arvostettuja MBA-tutkintoja. Lisäksi esimerkiksi kauppakamareiden järjestämät Hyväksytysti hallituksen jäsen -koulutukset tai LKV-, LVV- ja AKA-kokeet ovat esimerkki vakiintuneista osaamisen kehittämisen ja tunnistamisen välineistä, joista on muodostunut tärkeä osa tiettyjen alojen jatkuvaa oppimista. Olisi perusteltua ja luontevaa, että esimerkiksi kiinteistönvälitysalasta kiinnostuneille löytyisi jatkuvan oppimisen digitaalisen palvelukokonaisuuden kautta nämä etenemisen ja pätevöitymisen vaihtoehdot, jotka ovat olennaisia alan tehtäviin auktorisoitumisen kannalta. Tallentamisen kannattaisi olla silti vapaaehtoista.
