Koronakriisi kurittaa työntekijöitä ja yrityksiä. Syksyksi ennakoidaan haasteita vientisektorille ja sitä kautta koko kansantaloudelle.
Samaan aikaan pääministeri Sanna Marin puhuu irtisanomissuojan tiukentamisesta ja selvästi lyhyemmästä työpäivästä nykypalkalla. Pääministerin ajoitus on kieltämättä huono, eivätkä nämä puheet varsinaisesti lisää luottamusta tulevaisuuteen elinkeinoelämän puolella.
Mutta se työajan lyhentyminen. Kukapa ei haluaisi ”ilmaista” tuntipalkan korotusta tai vapaa-ajan lisäystä?
Työaika on lyhentynyt trendinomaisesti jo pitkään usealla eri ulottuvuudella. Eritoten elinajanodote on kasvanut rajusti samalla, kun lakisääteinen eläkeikä on muuttunut vain vähän. Vaikka tosiasiallisen eläkeiän laskeminen ei ole ihan suoraviivaista, on ihmisten eläkkeellä viettämä aika kasvanut, mikä on myös osaltaan tarkoittanut vapaa-ajan kasvua.
Samoin ihmisten vuodessa tekemät työtunnit ovat alentuneet jo useamman vuosikymmenen ajan. OECD:n datan mukaan 1960 keskimääräinen suomalainen työllinen työskenteli liki 2000 tuntia, kun vuonna 2019 vastaava luku oli 1540 tuntia.
Tuottavuuden kasvaessa vapaa-aika on siis lisääntynyt kutakuinkin ”itsestään”.
Todellisuus nykyään ei tietenkään ole sitä, mitä lordi Keynes noin vuonna 1930 uumoili. Suhdanneteorian isä nimittäin arvasi, että nykypäivänä ihmiset työskentelisivät 15 tuntia viikossa kiitos tuottavuuden kasvun.
Tuottavuus on toki kasvanut uskomattoman paljon, mutta se ei ole koko tarina. Ihmiset ovat kekseliäitä ja ihmiskunnan rikastuessa on keksitty kaikenlaisia kiinnostavia ja hyödyllisiäkin hyödykkeitä, jonka seurauksena ihmiset ovat kuitenkin halunneet työskennellä vähän enemmän sadakseen ostaa niitä kiinnostavia härpäkkeitä.
Toki lienee niin, että noin vuoden 1930 elintaso voitaisiin saavuttaa parin päivän työviikolla. Mutta kuka nykymaailmassa haluaisi elää 1930-luvulla? Tokkopa monikaan.
Niin kuin kovin moni hyvä asia, ne toteutuvat parhaiten itsestään ja pakottamatta. Tuottavuuskehitys sallii työajan lyhentämisen – ei niinkään toisinpäin.
Työajan lyhentyminen taloudellisesti toteutuu parhaiten sisäsyntyisesti. Mutta kuinka pitää huolta kansantalouden tuottavuuden kasvusta, mikä on alentunut trendinomaisesti jo vuosia? Se on vähintään miljoonan dollarin kysymys.
Mauri Kotamäki
Kirjoitus on julkaistu alunperin Taloustaidossa 4.9.2020. Alkuperäinen kirjoitus löytyy täältä.