Ay-liikkeen masinoimat poliittiset lakot maan hallitusta vastaan laajenevat. Helmikuussa järjestettävät lakot koskevat yhä useampaa alaa ja kestävät aiempaa kauemmin. Tavoitteena on pakottaa eduskunnan enemmistö ja maan hallitus perääntymään normaalissa lainsäädäntöjärjestyksessä etenevistä työlainsäädäntöön ja sosiaaliturvaan liittyvistä hankkeista. Perääntymään ay-liike suostuu vain ”neuvottelupöydän kautta”. Toisin sanoen ay-liike haluaa päättää siitä, mitä lakeja ja miten hallitus saa esittää muutettavaksi sekä eduskunta säätää.
Tammikuun kihlaus oli aikanaan kesken talvisodan hieno ja tärkeä sopu. Työlainsäädäntö on kuitenkin pääosin 1940-luvulta ja laki yleissitovuudestakin valmisteltiin 1960-luvulla. Lakien uudistaminen on siitä lähtien tarkoittanut lähinnä työmarkkinoiden kangistamista edelleen.
Kolmikanta ja tulopoliittiset kokonaisratkaisut toivat nettopositiivisia tuloksia suljetussa taloudessa vielä 1970- ja 80-luvuilla. 1990-luvunkin voi laskea nettopositiiviseksi, koska työmarkkinajärjestöjen tuki mahdollisti EU- ja eurojäsenyydet sekä niiden vaatimat markkinauudistukset, jotka toivat Suomeen valtavan talouskasvun.
Nykytilanne on kuitenkin koko 2000-luvun ollut kolmikannan suhteen nettonegatiivinen. Ay-liike on jarruttanut liikaa tarvittavia muutoksia. Kun jostakin on saatu sovittua, on se ollut liian vähän ja liian myöhään. Lisäksi sovuilla on lukittu tilanne ja estetty hallituksia koskemaan työlainsäädäntöön tai työntekijöitä koskevaan sosiaaliturvaan.
Ay-liike kaipaa ”oikeita neuvotteluita”, mutta miksi hallituksen pitäisi neuvotella lainsäädäntöohjelmastaan ulkoparlamentaarisen painostustahon kanssa? Suomen perustuslain mukaan eduskunta säätää lait. Hallitus antaa sille esitykset. Tämä on varsin yksiselitteistä.
Ay-liikkeellä ei ole mitään perustuslain mukaista roolia tässä. Sitä kuullaan lakien valmisteluissa monien muiden ohella. Itse asiassa työlainsäädännön ja työntekijöihin vaikuttavan sosiaaliturvan kohdalla valmistelu tehdään työmarkkinaosapuolten erityisessä kokoonpanossa. Ay-liike siten tulee erityisen hyvin kuulluksi, mutta veto-oikeutta ammattiyhdistysliikkeelle ei ole annettu. Ay-liike ei ole mikään hallituksen ”osapuoli” lakien säästämisessä. Tämä tuntuu hyvin usein julkisestakin keskustelusta unohtuvan.
Kyseessä on lopulta hyvin periaatteellisesta taistosta: Saako Suomessa säätää lakeja ilman ay-liikkeen hyväksyntää? Neuvottelupöytä ja mikä tahansa ”diili” osoittaisi, että työlainsäädäntöön tai suureen osaan sosiaaliturvalainsäädäntöä ei saa jatkossakaan koskea ilman ay-liikkeen hyväksyntää.
Kauppakamareiden jäsenyritysten kanta asiaan on selvä. 74 prosenttia tammikuussa tehtyyn talouskyselyymme vastanneista lähes 1600 yrityksestä oli sitä mieltä, että hallituksen tulee ajaa nämä lait läpi sellaisenaan. Vain 15 prosenttia näki tarpeelliseksi saada toimille työmarkkinajärjestöjen sopu. Paikallisen sopimisen lisääminen on ollut aiemmissa yrityskyselyissämme yritysten tärkein lääke työllisyyden ja tuottavuuden kasvattamiseksi.
On sanottu, että jos näistä laeista päätetään eduskunnassa työmarkkinajärjestöjen kanssa neuvottelematta, niin politiikasta tulee heiluriliikettä ja vasemmistoenemmistöinen hallitus peruu ne ensitöikseen. Seuraava hallitus ei voi näitä uudistuksia kuitenkaan suoralla kädellä perua, sillä on vaikea nähdä, että Suomeen valittaisiin vasemmistoenemmistöinen eduskunta.
Itse asiassa tilanne on ollut päinvastainen. Suomessa on jo vuosikymmeniä ollut porvarienemmistöinen eduskunta, joka on eri tavoin kannattanut työmarkkinoiden uudistamista. Vanha tapamme antaa työmarkkinajärjestöille veto-oikeus on kuitenkin aina ennen estänyt tekemästä eduskunnan enemmistön kannattamaa politiikkaa.
Uudistukset eivät myöskään sotke työmarkkinoita. Näinhän väitettiin myös metsäteollisuuden osalta, jossa luovuttiin yleissitovista, keskitetyistä työehtosopimuksista muutama vuosi sitten. Alan työehtoihin ei ole liittynyt mitään ay-liikkeen silloin maalailemia kauhuja, vaan parempaa paikallista sopimista, tuottavuuden kasvua, investointeja ja parempia ansioita työntekijöille.
Poliittiset lakot tuovat taloudellisia menetyksiä yrityksille, mutta yrityskentässä tunnutaan varsin hyvin ymmärrettävän, että nämä uudistukset on syytä ajaa nyt läpi. Lyhyen tähtäimen tappiot ovat lopulta pieniä verrattuna pitkän tähtäimen hyötyihin yrityksille ja koko Suomelle.
Julkaistu Verkkouutisissa 25.1.2024.