Ansiomerkit ovat Kelloseppäkoulussa virallinen osoitus työntekijöiden arvostamisesta. Rehtori Tiina Parikan mukaan ensiarvoisen tärkeää on myös esimiehen antama palaute. Henkilökunta onkin viihtynyt erinomaisesti ja sitoutuneesti töissään – vaikkakin itse koulua ei välttämättä enää ensi vuonna ole olemassa.
Kelloseppien koulutus alkoi Suomessa vuonna 1944, kun Suomen Kelloseppäliitto ry perusti Kelloseppäkoulun Lahteen varainkeruun avulla. Koulu muutti sittemmin Espooseen Tapiolaan (1959), mutta jo aiemmin oli perustettu säätiö ottamaan rooli koulutuksen järjestäjänä ja alan edistäjänä.
Tiina Parikka on toiminut Kellosepäntaidon Edistämissäätiön asiamiehenä jo lähes 20 vuoden ajan. Uransa hän aloitti lukion vanhempana kielten lehtorina, kunnes hän kiinnostui johtamistehtävistä ja työyhteisön kehittämisestä.
”Ajattelin, että työyhteisöä pystyy kehittämään paremmin johtotehtävissä. Kelloseppäkoulu vaikutti mielenkiintoiselta, ja hain rehtorin paikkaa, kun paikka aukesi. Itsensä kehittäminen harjaantumisella on ollut itsellenikin aina tärkeää. Joka päivä oppimista nämä vuodet ovatkin olleet”, sanoo Parikka.
Ensimmäinen tehtävä Parikalla oli rehtorina löytää koululle uudet tilat. Espoon Tapiolan koulu oli jo huonokuntoinen ja liian pieni kasvavalle opiskelijamäärälle, joka oli yli kaksinkertaistunut mikromekaanikko- ja erikoismyyjäkoulutusten aloittamisen myötä. Vuonna 2007 koulu siirtyi nykyisiin tiloihinsa Leppävaaraan.
Kelloseppäkoulussa voi opiskella kellosepäksi, mikromekaanikoksi tai kello- ja jalometallialan erikoismyyjäksi
Kelloseppäkoulussa voi suorittaa taideteollisuusalan perustutkinnon kellosepän tai mikromekaanikon linjalla. Kelloseppälinjan päätähtäimessä on oppia huoltamaan ja korjaamaan mekaanisia kelloja. Mikromekaanikot puolestaan valmistuvat modernin teknologian tarpeisiin. Liikkeen myyjäksi voi erikoistua erillisellä 4 kk kurssilla.
”Usein kellon valmistamista pidetään hienompana kuin vanhan korjaamista, mutta korjaaminen on itse asiassa vaikeampaa kuin uuden kellon tekeminen. Korjaamalla saadaan edelleen toimiviksi isovanhempien aikaisia kelloja – ne ovat laitteita, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle”, nostaa Parikka esiin.
Parikka kertoo kaikkien opiskelijoiden aloittavan opintonsa valmistamalla itselleen työkalut, joita he tulevat käyttämään koko työuransa ajan. Opiskelijat työskentelevät ensin seinäkellokokoisten kellojen kanssa, siirtyvät siitä taskukelloihin ja viimeiseksi rannekellokoossa työskentelyyn.
Myös mikromekaanikot opiskelevat kellojen korjaamista, sillä kellon kautta saadaan hyvä ymmärrys siitä, miten mekaniikka toimii pienoiskoossa. Mikromekaanikot työskentelevät valmistuttuaan teknologian tehtävissä, ja heitä työllistävät muun muassa tarkkuusosaamista vaativat, tuotekehitykseen keskittyvät yritykset ja tutkimuslaitokset. Yritykset työskentelevät vaikkapa antureiden, kvanttitietokoneiden jäähdyttimien, pienoissatelliittien ja terveysalan instrumenttien parissa.
Koulutuksen tulevaisuus on uhattu
Viime vuonna Kelloseppäkoulun säätiö kertoi julkisesti, että koulutuksen tulevaisuus on uhattu. ”Koulutuksen rahoituspohjaa on leikattu valtion taholta ja olemme siinä tilanteessa, että jos emme saa nyt pysyvää ratkaisua, alamme ensi vuonna koulutuksen alasajon”, kertoo Parikka vakavana.
Kelloseppäkoulu on hänen mukaansa Suomessa ainoa alan koulutuksen järjestäjä ja lisäksi kansainvälisesti yksi arvostetuimpia ja tunnetuimpia oppilaitoksia alallaan.
”Koululla on ainutlaatuista osaamista. Tuotamme huikean määrän verotuloja yritysten kautta ja lähes kaikki valmistuneet työllistyvät heti valmistumisen jälkeen, ja jo opiskelijoitakin vedetään töihin”, Parikka puhuu koulutuksen jatkumisen puolesta.
”En haluaisi olla missään muualla töissä”
Lakkautuksen uhka on pinnalla, mutta säätiö pitää edelleen erittäin tärkeänä henkilökuntaan panostamista.
”Henkilökunta on tärkein voimavaramme. Meillä on hyvä työyhteisö, jossa viihdytään ja jossa työ koetaan motivoivaksi. Tuottamamme osaaminen on koko henkilökunnan ansiota. Säätiöllä on 13 vakituista työntekijää, joista kaikki ovat aivan huikeita ammattilaisia ja sitoutuneita työhönsä”, kertoo Parikka.
Ansiomerkit ovat säätiössä virallinen osoitus työntekijöiden arvostamisesta. Parikan mukaan ne ovat yksi osa huomioimista.
”Henkilökuntaa tulee huomioida joka päivä ja vuosi. Esimiehen on tärkeää osata antaa positiivista palautetta. Huomioiminen ei aina tarkoita lahjojen ostamista, vaan jotain sellaista, että jokainen kokee työnsä merkitykselliseksi”, lisää Parikka.
Pisimpään Kelloseppäkoulussa, yli 30 vuotta, on työskennellyt opettaja Juha Kauppinen. Kauppinen kertoo viihtyvänsä työssään hyvin ja kokee olevansa etuoikeutetussa paikassa ja asemassa opettajana Kelloseppäkoulussa.
”Pitkään työuraan mahtuu aina monenlaisia kausia, mutta en haluaisi olla missään muualla töissä. Täällä parasta ovat mielettömän hyvä työporukka ja ilmapiiri. Opiskelijat ovat motivoituneita ja heidän kehittymisensä näkee. Tässä työssä voi myös jatkuvasti kehittää omaa osaamistaan ja ylläpitää hienoa perinteistä käsityötä”, Kauppinen mainitsee työn parhaiksi puoliksi.
Kauppiselle myönnettiin viimeisimmäksi 30 vuoden ansiomerkki. Miltä ansiomerkillä huomioiminen tuntuu hänestä?
”Ansiomerkki merkitsee minulle muistutusta jo aika pitkäksi venyneestä työurasta, jonka olen onnekseni saanut tehdä Kelloseppäkoulussa. Koen sen myös arvostuksen osoituksena. Työvuosien huomioiminen tuntuu toki hyvältä”, Kauppinen kertoo.
Lisää tietoa Kelloseppäkoulusta löydät Kelloseppäkoulun kotisivuilta.
Keskuskauppakamarin ansiomerkkejä myönnetään saman työnantajan palveluksessa kertyneistä työvuosista, pitkästä työurasta elinkeinoelämässä, ainutlaatuisesta työsuorituksesta sekä yksilöllisistä perusteista. Katso vaihtoehdot ansiomerkit-sivulta.